 |
| Majengo Health Center |
Ensimmäinen viikko työpaikalla meni hurjan nopeasti.
Päivät käynnistyivät hitaasti eikä kenelläkään ollut kiire missään tai mihinkään.
Hyvänä esimerkkinä ensimmäisenä päivänä odotin 1,5tuntia että joku huomioisi minut, toisena päivänä luulin olevani myöhässä kun olinkin paikalla tuntia ennen muita!
Ensimmäiset päivät vietin odottavien äitien vastaanotolla jossa tehdään äideille perustarkastuksia. Tarkastuskäyntiin kuuluivat punnitseminen, verenpaineen mittaus, vatsan koon mittaus ja sikiön sydänäänten kuuntelu. Sydänäänien löytäminen oli aluksi melko vaikeaa, mutta jo muutaman kuuntelun jälkeen kuulin sydän äänet vaikkakin vain hiljaisina ääninä.
Kulttuurieron huomasi heti, nimittäin samassa huoneessa saattoi tarkastuksissa olla neljäkin potilasta samanaikaisesti. Intimiteettisuojaa ei tietoakaan!
 |
| Sikiön sydänäänten kuuntelulaite |
Loppuviikon vietin synnytysosastolla, jossa pääsin hoitamaan alle päivän vanhoja vauvoja, sekä heidän äitejään. Äidit viettävät synnytyksen jälkeen osastolla 24 tuntia ennen kotiin lähtöä.
Ennen kotiin lähtöä äitien ja vauvojen vointia tarkkaillaan. Äideiltä mitataan ruumiinlämpö sekä verenpaine. Vauvoilta mitataan ruumiinlämpö ja he saavat tuberkuloosirokotteen.
Perushoidon täällä hoitaa omaiset.
Synnytosastolle tullessaan äidit huolehtivat itse kaikesta alkaen vuoteen petaamisesta.
Tämä tietysti oli minulle kauhistus, vaikka olinkin varautunut siihen ettei perushoitoa hoitajat teekkään. Tämä on hyvin erikoista sillä osastolla ei juurikaan ole tekemistä jollei perushoitoa tee.
Siispä koska minulle ei annettu tekemistä niin päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja rupesin omatoimisesti auttamaan äitejä lakanoiden laitossa sekä vuoteiden sijaamisessa.
Koska omaisia ei näkynyt, ei äideillä ollut ketään joka auttaisi tarvittaessa.
Siispä lähdin "kivunlievitys"-kierrokselle. Kokemattomana yritin helpottaa heidän oloaan hieromalla heidän selkäänsä, kyselin vointia heidän vointiaan.
Kyllä oli hoitajat ihmeissään tekemisistäni!
Kierroskin muuttui hetkessä hupaisaksi kun yritin jutella äideille Swahiliksi.
Kipu muuttui hymyksi, nimittäin puolin ja toisin!
Tyytyväiset äidit, tyytyväinen hoitaja! :)
Viikon viimeisenä päivänä sain olla mukana synnytyksessä, mikä oli minulle ihka ensimmäinen! Siispä hiukan jännitti! Täällä kun ei kipulääkkeitä juurikaan käytetä tai muitakaan siispä kaikki sujui alusta loppuun ilman niitä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja saatiin terve poikavauva maailmaan!
Äiti oli mitä onnellisin kun valkoihoinen "Musungu" sulki hänen poikansa
napanuoran ja kapaloi pienokaisen paketiksi!
 |
| Richard |
Mielenkiintoinen, erilainen ja jännittävä ensimmäinen viikko! Monta vielä edessä! :)
