Kolmas työviikko

Tämä viikko onkin ollut hieman erilainen.

Maanantai oli pyhäpäivä (ensimmäisen presidentin kuolinpäivä).

Tätä ei juurikaan paikalliset juhlineet millään tavoin, lähes kaikki kaupat oli auki, mutta meillä ei työpäivää ollut. Terveyskeskus oli kiinni lukuunottamatta synnytysosastoa.

Tiistaina oli normaali työpäivä.

Sain antaa kokopäivän rokotteita naisille ja lapsille.

Rokotteet joita annoin (polio, rota-virus) annettiin suun kautta.

Rokotushuoneesta

Keskiviikkona oli muslimien pyhäpäivä (uhrijuhla Id-al-adha).

Torstaina tulinkin kipeeksi. Heti aamulla nousi kuume jo alkaneen flunssan päälle.

Ei muuta kun lepoa kotona..

Perjantai meni myöskin sairastaessa. Minun onnekseni eräs toinenkin suomalainen oli kipeänä, joten ei tarvinnut yksin sairastaa. Siispä pidimme leffaillan muiden lähtiessä ulos juhlimaan ruotsalaisen tytön synttäreitä. Fantaa, hyvä seura ja hömppäelokuvia! :)

Viikonloppu meni rauhallisesti!

Koska kuume oli jo laskenut päätin lauantaina lähteä keskustaan hoitamaan asioita. Mielenkiintoista kaupunkireissulla oli kun kävimme Silvian kanssa apteekissa. Ajattelin ostavani kurkkupastilleja, sekä yskänlääkettä. Mielenkiintoista tässä oli se että meille tutut Strepsils-kurkkupastillit myytiin paketista yksittäin.. siinä juolahtikin mieleeni että myydäänkö yskänlääkekin millilitroittain, mutta ei sentään! Sen sai sentään ihan paketissaan ja kokonaisen! Illalla nappasin Mikon mukaani kun lähdin hakemaan teettämiäni mekkoja eräästä ihanasta pienestä putiikista! Kävimme samalla kokeilemassa mukavan kahvilan.

Sunnuntaisin täällä on kirkkopäivä! Siispä päätimme lähteä tutustumaan paikalliseen kirkkoelämään.

Hartaus alkoi 09.00 ja kesti kolme tuntia, mikä oli melkoinen yllätys verraten suomalaiseen kirkkokulttuuriin.

Saimme paikallisilta lappusen, jossa mainostettiin jotakin uskonnollista tapahtumaa. Päätimme suomalaisen vapaaehtoistyöntekijän Silvian kanssa lähteä uteliaina tutkimaan millainen tapahtuma olisi. Yllätyimme täysin, tapahtuma jota luulimme pitkäksi hartaukseksi, jossa istuisimme penkeillä paikoillamme koko tapahtuman ajan, olikin täysin erilainen!

Tapahtumaa parhaiten kuvaisi "uskonnolliset"-festivaalit.

Tuhansia iloisia ihmisiä, lapsia, aikuisia, nuori ja vanhoja! Jokainen tanssi, jammaili, lauloi ja fiilisteli! MAHTAVAA! Pääsimme siis keskelle Afrikkalaista uskontokulttuuria!

Välillä istuuduimme maahan (jossa oli paljon pieniä piikikkäitä kasveja) ja kuuntelimme hartausta. Tunnelma oli harras, positiivinen ja erittäin lämminhenkinen.

Viimeisenä ja ehkä meille päivän kohokohtana oli päätösartisti, joka pyysi kaikki nousemaan ylös ja tulemaan lähelle lavaa tanssimaan. Ei muuta kun menoihin mukaan! Koska olimme kokopaikan ainoat valkoihoiset, niin ei mennyt aikaakaan kun saimme tanssikavereita. Parhaiten mieleen jäi naistyöntekijä, jonka tanssiliikeet oli aivan mielettömät, sekä pieni suloinen noin 8-vuotias tyttö joka ujosti hymyili minulle, kunnes pyysin häntä tanssimaan. Vitsit, tytölläkin lanne heilui joka suuntaan! Siinä me valkoihoiset "länkkärit" sitten jammailtiin, veivattiin ja ketkutettiin niin aikuisten kuin lastenkin kanssa!

Kiitos ihanasta illasta Silvia!

Safariretki: Serengeti-Ngorongoro

Talolle saapui aamulla varhain meidän safariauto, johon pakattiin kaikki tavaramme. Koska tulisimme yöpymään telttailualueella, pakkasimme mukaan teltat ja makuupussitkin. Mukaamme lähti myös kokki joka valmisti koko reissun ajan meille maukkaat ruuat, sekä sunnuntain eväslaatikot. Auto kun saatiin pakattua lähdettiin ajamaan kohti Serengetin luonnonpuistoaluetta.
Matka oli pitkä, tie pomppuinen ja mutkainen. Lämpömittarikin hipoi lähes kolmeakymmentä.
Ainoa mikä mielessä oli "muista juoda!" ja "nähdäänköhän me OIKEASTI norsuja?".

Matkalla Serengetiin ajettiin Ngorongoron alueen ohitse.

Pysähdyttiin jalottelemaan ja ottamaan kuvia Ngorongorosta "ylhäältä" käsin.

Ngorongoro

Ryhmärämä matkalla Safarille

Matka jatkui kohti Serengetiä ja toiveet eläinten näkemisestä heti ensimmäisenä päivänä kasvoi.
Jo ennen leirintäalueelle pääsyä päästiin näkemään niitä isokorvasia kärsällisiä elukoita, elefantteja!
Lauma käveli hyvin lähellä safariautomme perässä pidemmänkin. Koska nämä suloisuudet ovat oikeasti melko vaarallisia, ei heitä voinut jäädä silittelemään! 

Molemmat yöt vietimme Serengetin telttailualueella. Nukuimme teltoissa makuupusseissa, eli kunnon retkimeininki. Itse hölmönä ajattelin, ettei makuupussia tarvitse koska on niin lämmin ja annoin omani, jotta saadaan väkerrettyä meille tyyny. No yllätys! Yö olikin todella viileä, joten minähän palelin aamuun asti!

Serengetin telttailualueelta

Jo ensimmäisenä iltana meitä kehotettiin pysymään teltoissa pimeän tullen, sillä lähistöllä olevat eläimet saattavat liikkua telttailualueella pimeällä ja öisin. Ja kyllähän me kuultiinkin yöllä hyeenoiden ja leijonan ääniä.

Leirintäalueelta

Toisen päivän aamuna tähtäimessä oli Serengetin alue. Aikainen herätys, aamiainen ja eikun bongailemaan eläimiä safariautosta käsin!

Päivän edetessä safarilla huomasimme ettemme suinkaan ole ainoita retkeilijöitä automme kanssa.

"Leijonaa mä metsästän..."

Koska wc:tä ei safarilla ollut, eikä autosta saanut ulkopuolelle poistua, piti wc-reissut tehdä joko leirintäalueella, taukopaikalla tai niin kuin me tehtiin "äkkiä vikkelästi auton takana niin ettei kukaan huomaa", lukuunottamatta viereisessä lammikossa köllöttäviä virtahepoja sekä taustalla olevia villieläimiä.

Nauruhan siinä tuli.

Lounastauolla pysähdyimme paikkaan jossa pääsi tutustumaan safarieläimiin ja niiden historiaan, jalan jälkiin kuvien ja oppaan kerronnan avulla.
 

Kierroksella näimme myös erilaisia kallioissa olevia jälkiä, jotka eläimet ovat vuosien mittaan aiheuttaneet.

Evästauon jälkeen autokuskimme sai jännittävän idean, haluaisimmeko kokeilla ajaa safariautolla?
NO MIKÄ ETTEI! Itse en omista ajokorttia tai tiedä mikä poljin on mikäkin, saatikka osaa ajaa "väärän puoleista" liikennettä, safariautoa tai osaa ajaa Afrikan maastossa.. kääk!
Ei muuta kun pomppu kuskin paikalle ja menoks! (onneksemme lähettyvillä ei ollut muita autoja!).

Itseäni lähinnä nauratti kytkimen, jarrun ja kaasun etsiminen ja paikkojen unohtaminen.
Muita autossa olijoita ilmeisesti enemmänkin kauhistutti minun hulluus! :D

vasemmallako?

vai oliko se sittenkin oikealla?

Hauskaahan se oli!

 

Jes, mä ajoin autoa Afrikassa

Kolmantena päivänä ajoimme Ngorongoron alueelle.
Jo matkalla näimme eläimiä, samoja kuin edellisenä päivänä sekä muutamia uusia.

Flamingoja kaukana pieninä pisteinä

Kolmannen päivän lounastauko oli Ngorongorossa paikassa jota kutsutaan nimellä Eden.

Eden

Henna ja minä

Edenistä lounas syötyämme ja hetki huilattuamme matka starttasi kohti kotia Moshia, jossa meitä odotti valmiiksi lämmitetty tansanialais-suomalainen sauna, sekä kylmät juomat ja illallinen!

Ensimmäinen työviikko

Majengo Health Center

Ensimmäinen viikko työpaikalla meni hurjan nopeasti.


Päivät käynnistyivät hitaasti eikä kenelläkään ollut kiire missään tai mihinkään.
Hyvänä esimerkkinä ensimmäisenä päivänä odotin 1,5tuntia että joku huomioisi minut, toisena päivänä luulin olevani myöhässä kun olinkin paikalla tuntia ennen muita!

Ensimmäiset päivät vietin odottavien äitien vastaanotolla jossa tehdään äideille perustarkastuksia. Tarkastuskäyntiin kuuluivat punnitseminen, verenpaineen mittaus, vatsan koon mittaus ja sikiön sydänäänten kuuntelu. Sydänäänien löytäminen oli aluksi melko vaikeaa, mutta jo muutaman kuuntelun jälkeen kuulin sydän äänet vaikkakin vain hiljaisina ääninä.

Kulttuurieron huomasi heti, nimittäin samassa huoneessa saattoi tarkastuksissa olla neljäkin potilasta samanaikaisesti. Intimiteettisuojaa ei tietoakaan!

Sikiön sydänäänten kuuntelulaite

Loppuviikon vietin synnytysosastolla, jossa pääsin hoitamaan alle päivän vanhoja vauvoja, sekä heidän äitejään. Äidit viettävät synnytyksen jälkeen osastolla 24 tuntia ennen kotiin lähtöä.
Ennen kotiin lähtöä äitien ja vauvojen vointia tarkkaillaan. Äideiltä mitataan ruumiinlämpö sekä verenpaine. Vauvoilta mitataan ruumiinlämpö ja he saavat tuberkuloosirokotteen.

Perushoidon täällä hoitaa omaiset.
Synnytosastolle tullessaan äidit huolehtivat itse kaikesta alkaen vuoteen petaamisesta.
Tämä tietysti oli minulle kauhistus, vaikka olinkin varautunut siihen ettei perushoitoa hoitajat teekkään. Tämä on hyvin erikoista sillä osastolla ei juurikaan ole tekemistä jollei perushoitoa tee.
Siispä koska minulle ei annettu tekemistä niin päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja rupesin omatoimisesti auttamaan äitejä lakanoiden laitossa sekä vuoteiden sijaamisessa.
Koska omaisia ei näkynyt, ei äideillä ollut ketään joka auttaisi tarvittaessa.
Siispä lähdin "kivunlievitys"-kierrokselle. Kokemattomana yritin helpottaa heidän oloaan hieromalla heidän selkäänsä, kyselin vointia heidän vointiaan.

Kyllä oli hoitajat ihmeissään tekemisistäni!
Kierroskin muuttui hetkessä hupaisaksi kun yritin jutella äideille Swahiliksi.
Kipu muuttui hymyksi, nimittäin puolin ja toisin!

Tyytyväiset äidit, tyytyväinen hoitaja! :)

Viikon viimeisenä päivänä sain olla mukana synnytyksessä, mikä oli minulle ihka ensimmäinen! Siispä hiukan jännitti! Täällä kun ei kipulääkkeitä juurikaan käytetä tai muitakaan siispä kaikki sujui alusta loppuun ilman niitä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja saatiin terve poikavauva maailmaan!
Äiti oli mitä onnellisin kun valkoihoinen "Musungu" sulki hänen poikansa
napanuoran ja kapaloi pienokaisen paketiksi!

Richard

 
Mielenkiintoinen, erilainen ja jännittävä ensimmäinen viikko! Monta vielä edessä! :)

Nice weekend at Moshi!

Vinjagon kylä

 Ensimmäisen työviikon jälkeen oli mukava aloittaa leppoisa viikonloppu tutustuen paikalliseen matkamuistokylään Vinjagoon. Pienet kojut olivat täynnä käsintehtyjä maalauksia, koriste-esineitä, asusteita, kaikenlaista muuta pientä tavaraa sekä kierrätystavaroista tehtyjä leluja, koruja.

Tinga-maalauksia

Lounas paikallisessa ravintolassa sekä illalla tansanialais-suomalainen saunailta redd'siä juoden ja tyttöjen juttuja höpötellen! Ihanan rentouttavaa!

Vain suomalaiset ymmärsivät saunan hienouden!

Kesken saunailtamien talolta meni sähköt. Ei muuta kun Pabun saattelemana sisälle hakemaan taskulamppuja! Siinä sitten hetki ihmeteltiin että mitenkäs nyt sitten suihkuttelut kun ei vettäkään tule.. no onneksi Pabu pelasti ja sai vara-generaattorin toimimaan!

"No worries in Africa!" :)

SUNDAY IS LAUNDRYDAY!

Pyykit pestään käsin.

..ja pyykinpesukin tehdään tavalla hauskalla!

Hillborn Organic Coffee

Vierailu Tansanialaisperheen "kahvipanimossa".

Kahvipensas

Päästiin kokemaan jotain huikeeta.

Valmistettiin kahvia ihan alusta asti itse! :)

Ensin poimittiin tarvittava määrä kahvipensaan "marjoja".

Max ja minä kahvipensaan alla.

Tämän jälkeen marjat kuorittiin kuorimalaitteella.
Jäljelle jäi raa'at suomalaisten tuntemat kahvipavut.
Nämä raa'at pavut eivät maistuneet juuri millekkään, lähinnä puun lehdiltä tai ruoholta. Ei siis olisi maun perusteella koskaan uskonut, että niistä valmistuisi kahvia!

Raa'at pavut laitettiin veteen likoamaan ja odotettiin niiden pehmeytymistä.

Huonot kärsineet pavut nousivat pintaan, niitä ei voida käyttää vaan "menevät harakoille."

Tämän jälkeen pavut siirrettiin isoon huhmareeseen, jossa niitä hakattiin ja saatiin jäljelle jäävä todellinen kahvipavun osa.

Työn teossa.

Huhmareen käyttö oli yllättävän raskasta ja niin kun täällä on tapana niin työtähän tekivät niin lapset kuin aikuisetkin!

Keittokota ja huhmare.

Huhmareessa olevat kahvipavut paahdettiin, jolloin niistä tuli suomalaisen silmiin tunnistettavan näköisiä kahvipapuja.

Paahdettuja kahvipapuja

Paahdetut kahvipavut hakattiin huhmareessa jauhoksi ja jauhot laitettiin siivilään, johon kuumavesi kaadettiin päälle.

 Kiehautusta vaille valmis!

Sittern maistettiinkin tekemäämme kahvia täysin tuoreena!

Vierailuun kuului myös perheen itse valmistaman paikallisen banaanioluen maistaminen.

Maistetaampa sitten..

..ja ilmekin kertoo miten hyvää oli!