Ensimmäinen työviikko

Majengo Health Center

Ensimmäinen viikko työpaikalla meni hurjan nopeasti.


Päivät käynnistyivät hitaasti eikä kenelläkään ollut kiire missään tai mihinkään.
Hyvänä esimerkkinä ensimmäisenä päivänä odotin 1,5tuntia että joku huomioisi minut, toisena päivänä luulin olevani myöhässä kun olinkin paikalla tuntia ennen muita!

Ensimmäiset päivät vietin odottavien äitien vastaanotolla jossa tehdään äideille perustarkastuksia. Tarkastuskäyntiin kuuluivat punnitseminen, verenpaineen mittaus, vatsan koon mittaus ja sikiön sydänäänten kuuntelu. Sydänäänien löytäminen oli aluksi melko vaikeaa, mutta jo muutaman kuuntelun jälkeen kuulin sydän äänet vaikkakin vain hiljaisina ääninä.

Kulttuurieron huomasi heti, nimittäin samassa huoneessa saattoi tarkastuksissa olla neljäkin potilasta samanaikaisesti. Intimiteettisuojaa ei tietoakaan!

Sikiön sydänäänten kuuntelulaite

Loppuviikon vietin synnytysosastolla, jossa pääsin hoitamaan alle päivän vanhoja vauvoja, sekä heidän äitejään. Äidit viettävät synnytyksen jälkeen osastolla 24 tuntia ennen kotiin lähtöä.
Ennen kotiin lähtöä äitien ja vauvojen vointia tarkkaillaan. Äideiltä mitataan ruumiinlämpö sekä verenpaine. Vauvoilta mitataan ruumiinlämpö ja he saavat tuberkuloosirokotteen.

Perushoidon täällä hoitaa omaiset.
Synnytosastolle tullessaan äidit huolehtivat itse kaikesta alkaen vuoteen petaamisesta.
Tämä tietysti oli minulle kauhistus, vaikka olinkin varautunut siihen ettei perushoitoa hoitajat teekkään. Tämä on hyvin erikoista sillä osastolla ei juurikaan ole tekemistä jollei perushoitoa tee.
Siispä koska minulle ei annettu tekemistä niin päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja rupesin omatoimisesti auttamaan äitejä lakanoiden laitossa sekä vuoteiden sijaamisessa.
Koska omaisia ei näkynyt, ei äideillä ollut ketään joka auttaisi tarvittaessa.
Siispä lähdin "kivunlievitys"-kierrokselle. Kokemattomana yritin helpottaa heidän oloaan hieromalla heidän selkäänsä, kyselin vointia heidän vointiaan.

Kyllä oli hoitajat ihmeissään tekemisistäni!
Kierroskin muuttui hetkessä hupaisaksi kun yritin jutella äideille Swahiliksi.
Kipu muuttui hymyksi, nimittäin puolin ja toisin!

Tyytyväiset äidit, tyytyväinen hoitaja! :)

Viikon viimeisenä päivänä sain olla mukana synnytyksessä, mikä oli minulle ihka ensimmäinen! Siispä hiukan jännitti! Täällä kun ei kipulääkkeitä juurikaan käytetä tai muitakaan siispä kaikki sujui alusta loppuun ilman niitä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja saatiin terve poikavauva maailmaan!
Äiti oli mitä onnellisin kun valkoihoinen "Musungu" sulki hänen poikansa
napanuoran ja kapaloi pienokaisen paketiksi!

Richard

 
Mielenkiintoinen, erilainen ja jännittävä ensimmäinen viikko! Monta vielä edessä! :)

Nice weekend at Moshi!

Vinjagon kylä

 Ensimmäisen työviikon jälkeen oli mukava aloittaa leppoisa viikonloppu tutustuen paikalliseen matkamuistokylään Vinjagoon. Pienet kojut olivat täynnä käsintehtyjä maalauksia, koriste-esineitä, asusteita, kaikenlaista muuta pientä tavaraa sekä kierrätystavaroista tehtyjä leluja, koruja.

Tinga-maalauksia

Lounas paikallisessa ravintolassa sekä illalla tansanialais-suomalainen saunailta redd'siä juoden ja tyttöjen juttuja höpötellen! Ihanan rentouttavaa!

Vain suomalaiset ymmärsivät saunan hienouden!

Kesken saunailtamien talolta meni sähköt. Ei muuta kun Pabun saattelemana sisälle hakemaan taskulamppuja! Siinä sitten hetki ihmeteltiin että mitenkäs nyt sitten suihkuttelut kun ei vettäkään tule.. no onneksi Pabu pelasti ja sai vara-generaattorin toimimaan!

"No worries in Africa!" :)

SUNDAY IS LAUNDRYDAY!

Pyykit pestään käsin.

..ja pyykinpesukin tehdään tavalla hauskalla!

Hillborn Organic Coffee

Vierailu Tansanialaisperheen "kahvipanimossa".

Kahvipensas

Päästiin kokemaan jotain huikeeta.

Valmistettiin kahvia ihan alusta asti itse! :)

Ensin poimittiin tarvittava määrä kahvipensaan "marjoja".

Max ja minä kahvipensaan alla.

Tämän jälkeen marjat kuorittiin kuorimalaitteella.
Jäljelle jäi raa'at suomalaisten tuntemat kahvipavut.
Nämä raa'at pavut eivät maistuneet juuri millekkään, lähinnä puun lehdiltä tai ruoholta. Ei siis olisi maun perusteella koskaan uskonut, että niistä valmistuisi kahvia!

Raa'at pavut laitettiin veteen likoamaan ja odotettiin niiden pehmeytymistä.

Huonot kärsineet pavut nousivat pintaan, niitä ei voida käyttää vaan "menevät harakoille."

Tämän jälkeen pavut siirrettiin isoon huhmareeseen, jossa niitä hakattiin ja saatiin jäljelle jäävä todellinen kahvipavun osa.

Työn teossa.

Huhmareen käyttö oli yllättävän raskasta ja niin kun täällä on tapana niin työtähän tekivät niin lapset kuin aikuisetkin!

Keittokota ja huhmare.

Huhmareessa olevat kahvipavut paahdettiin, jolloin niistä tuli suomalaisen silmiin tunnistettavan näköisiä kahvipapuja.

Paahdettuja kahvipapuja

Paahdetut kahvipavut hakattiin huhmareessa jauhoksi ja jauhot laitettiin siivilään, johon kuumavesi kaadettiin päälle.

 Kiehautusta vaille valmis!

Sittern maistettiinkin tekemäämme kahvia täysin tuoreena!

Vierailuun kuului myös perheen itse valmistaman paikallisen banaanioluen maistaminen.

Maistetaampa sitten..

..ja ilmekin kertoo miten hyvää oli!

 

Materuni Waterfalls

Retki läheisille vesiputouksille.

Ensin ajettiin noin 45 minuuttia paikkaan johon jätimme auton ja jatkoimme matkaa jalan. Kävelyä oli yhteensä noin 3km, mutta matka tuntui jokseenkin pidemmältä ylä- ja alamäkien vuoksi.

Tie vesiputouksille oli mutkainen, mutta hyväkulkuinen "hiekkatie", jonka varrella osittain kulki pieni voisiko sitä kutsua puroksi.

 Reitin varrella oli mielenkiintoinen silta sekä törmättiin myös tansanialaiseen ulkohuussiin, joka piti TIETYSTI testata!

Perille päästyämme maisemat oli mitä upeimmat! Paikalla oli paikallisia lapsia, joilla oli melkoisen hauskaa kun me "länkkärit" kipitettiin ja kiljuttiin uimaan mennessämme.

Vesi oli nimittäin oikeasti kylmää!

Uitiin, syötiin lounas, "otettiin" päivänokoset ja nautittiin!

Hyvä porukka ja onnistunut retki = loistava sunnuntai! :)

Louin apinat

Tansania, here I come!

Kauan odotettu työharjoittelujakso Tansanian Moshiin on nyt käsillä.

Tavarat pakattu viime tinkaan, nukuttuja tunteja takana nolla ja edessä mitä jännittävin seikkailu.

Eipä muuta kun nokka Turun linja-autoasemaa ja siitä Helsinki-Vantaata.

..valmiina seikkailuun!

Äidin tekemää aamiasta syöden odottelin check-in luukkujen avautumista.

Siitä turvatarkastukseen kipitettyäni ei aikaakaan niin huomasinkin jo olevani lentokoneessa matkalla Amsterdamiin.

 

Amsterdamista matka jatkui kuin huomaamatta kohti Kilimanjaroa.

Edessä oli jättimäinen lentokone ja 9tunnin lento.

Matka sujui rattoisasti PacMania pelaten, maisemia katsellen, kirjaa lukien, sekä nukkuen.

On vaikeaa kuvitella laskeutuvansa säkkipimeälle kentälle, no tuli sekin koettua.

Nimittäin Kilimanjaron kenttä oli totaalisen pimeä. Vaikka valaistusta jonkin verran olikin ei siltikään meinannut eteensä nähdä.

Ensi vaikutelmaa paikasta ei siis juurikaan saanut, muuta kuin "huh, ompas lämmin!"