Kolmas työviikko

Tämä viikko onkin ollut hieman erilainen.

Maanantai oli pyhäpäivä (ensimmäisen presidentin kuolinpäivä).

Tätä ei juurikaan paikalliset juhlineet millään tavoin, lähes kaikki kaupat oli auki, mutta meillä ei työpäivää ollut. Terveyskeskus oli kiinni lukuunottamatta synnytysosastoa.

Tiistaina oli normaali työpäivä.

Sain antaa kokopäivän rokotteita naisille ja lapsille.

Rokotteet joita annoin (polio, rota-virus) annettiin suun kautta.

Rokotushuoneesta

Keskiviikkona oli muslimien pyhäpäivä (uhrijuhla Id-al-adha).

Torstaina tulinkin kipeeksi. Heti aamulla nousi kuume jo alkaneen flunssan päälle.

Ei muuta kun lepoa kotona..

Perjantai meni myöskin sairastaessa. Minun onnekseni eräs toinenkin suomalainen oli kipeänä, joten ei tarvinnut yksin sairastaa. Siispä pidimme leffaillan muiden lähtiessä ulos juhlimaan ruotsalaisen tytön synttäreitä. Fantaa, hyvä seura ja hömppäelokuvia! :)

Viikonloppu meni rauhallisesti!

Koska kuume oli jo laskenut päätin lauantaina lähteä keskustaan hoitamaan asioita. Mielenkiintoista kaupunkireissulla oli kun kävimme Silvian kanssa apteekissa. Ajattelin ostavani kurkkupastilleja, sekä yskänlääkettä. Mielenkiintoista tässä oli se että meille tutut Strepsils-kurkkupastillit myytiin paketista yksittäin.. siinä juolahtikin mieleeni että myydäänkö yskänlääkekin millilitroittain, mutta ei sentään! Sen sai sentään ihan paketissaan ja kokonaisen! Illalla nappasin Mikon mukaani kun lähdin hakemaan teettämiäni mekkoja eräästä ihanasta pienestä putiikista! Kävimme samalla kokeilemassa mukavan kahvilan.

Sunnuntaisin täällä on kirkkopäivä! Siispä päätimme lähteä tutustumaan paikalliseen kirkkoelämään.

Hartaus alkoi 09.00 ja kesti kolme tuntia, mikä oli melkoinen yllätys verraten suomalaiseen kirkkokulttuuriin.

Saimme paikallisilta lappusen, jossa mainostettiin jotakin uskonnollista tapahtumaa. Päätimme suomalaisen vapaaehtoistyöntekijän Silvian kanssa lähteä uteliaina tutkimaan millainen tapahtuma olisi. Yllätyimme täysin, tapahtuma jota luulimme pitkäksi hartaukseksi, jossa istuisimme penkeillä paikoillamme koko tapahtuman ajan, olikin täysin erilainen!

Tapahtumaa parhaiten kuvaisi "uskonnolliset"-festivaalit.

Tuhansia iloisia ihmisiä, lapsia, aikuisia, nuori ja vanhoja! Jokainen tanssi, jammaili, lauloi ja fiilisteli! MAHTAVAA! Pääsimme siis keskelle Afrikkalaista uskontokulttuuria!

Välillä istuuduimme maahan (jossa oli paljon pieniä piikikkäitä kasveja) ja kuuntelimme hartausta. Tunnelma oli harras, positiivinen ja erittäin lämminhenkinen.

Viimeisenä ja ehkä meille päivän kohokohtana oli päätösartisti, joka pyysi kaikki nousemaan ylös ja tulemaan lähelle lavaa tanssimaan. Ei muuta kun menoihin mukaan! Koska olimme kokopaikan ainoat valkoihoiset, niin ei mennyt aikaakaan kun saimme tanssikavereita. Parhaiten mieleen jäi naistyöntekijä, jonka tanssiliikeet oli aivan mielettömät, sekä pieni suloinen noin 8-vuotias tyttö joka ujosti hymyili minulle, kunnes pyysin häntä tanssimaan. Vitsit, tytölläkin lanne heilui joka suuntaan! Siinä me valkoihoiset "länkkärit" sitten jammailtiin, veivattiin ja ketkutettiin niin aikuisten kuin lastenkin kanssa!

Kiitos ihanasta illasta Silvia!